Jostain syystä olen tuntenut vetoa filosofian sitaatteihin niin kauan kuin kykenen muistamaan. En kuitenkaan koskaan ole sen tarkemmin tutustunut filosofeihin sitaattien takana. Liekö sitten taustalla tarve löytää jokin tiedon murunen joka auttaisi ymmärtämään ihmiselämän tarkoitusta tai vain halu oppia niiden kautta jotakin.
En sen tarkemmin ole itselleni selvittänyt niiden vetovoimaa.
Se miten nuo sitaatit ymmärrämme ja millainen merkitys niillä on, riippuu täysin meistä itsetämme.
Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä. ( Lucius Annaeus Seneca )
Niin ihanan lyhyt tapa sanoa, että valitamme usein suurimpaan ääneen niistä elämän pienistä epäkohdista joilla ei lopulta ole mitään merkitystä. Suuret ja raskaat asiat sen sijaan kätkemme, emmekä pidä niistä meteliä.
Tosin nykyään naamakirjaa ja muita seuratessa tuntuu että kaikki pitää kuuluttaa julkisesti, eikä mikään enää ole salaamisen arvoista.
Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen. ( Demokritos )
Näinhän se on. Itsekin kuulun siihen suureen joukkoon ihmisiä jotka aloittavat vaikka mitä ja innostuvat kovasti tekemästään, mutta menettävät mielenkiintonsa ennen kuin homma on tehty loppuun. Lopulta käsissä on kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja joiden lopullisena kohtalona on painua jonnekkin kaapin perälle odottamaan loppuunsaattamista. Joskus mielessä on käynyt ajatus siitä, että mitä kaikkea olisinkaan saanut aikaiseksi kaikkien näiden vuosien aikana, jos minulla olisi enemmän itsekuria viedä aloittamani asiat loppuun asti... Tosin ehkä vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä yrittää muuttaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti